Wis 17

Egyptin pimeyden kauheus. 1Suuret ja sanomattomat ovat sinun tuomios, Herra; sentähden ovat myös tyhmät ihmiset erehtyneet. 2Sillä koska ne väärät luulivat polkevansa pyhän kansan, tulivat he pimeydellä sidotuksi, ja pitkällä yöltä vangituksi, ja niinkuin karkurit olivat he suljetut katon alla ijankaikkiselta viisaudelta. 3Ja kuin he luulivat syntinsä salatuksi ja pimiän peitteen alla unhotetuksi, tulivat he hirmuisesti hajoitetuksi ja peljästyksellä kauhistetuksi. 4Ettei se loukaskaan, jossa he olivat, taitanut heitä ilman pelkoa kätkeä: silloin oli hyminä heidän ympärillänsä, josta he peljästyivät, ja hirmuiset näyt näkivät, joista he hämmästyivät. 5Ja tuli ei taitanut millään muotoa valistaa heitä, eikä kirkasten tähtien paiste taitanut sitä hirmuista yötä valistaa. 6Mutta heille näkyi palavainen tuli täynnänsä kauhistusta; silloin hämmästyivät he senkaltaista peljästystä, joka kuitenkin tyhjä oli, ja ajattelivat vielä pahempaa tarjona olevan kuin he näkivät. 7Noitain tieto oli tyhjä, ja sen ylistys tuli häpiäksi. 8Sillä ne, jotka olivat tottuneet ajamaan pois pelkoa ja hämmästystä sairaista sieluista, tulivat se sairaiksi, niin että heidän pelkoansa pilkattiin. 9Ja jos ei senkaltaiset kauhistukset olis peljättäneet heitä, 10Niin heidän olis kuitenkin täytynyt hukkua hämmästyksestä, koska pedot heidän sekaansa tulivat, ja kärmeet joukossa niin havisivat, ettei he mielellänsä katsoneet ilmaa, jota ei he kuitenkaan saaneet paitsi olla. 11Sillä joka niin epäileväinen on, sen tekee hänen oma pahuuntensa, joka hänestä todistaa ja tuomitsee, ja paha omatunto aina pahimmin päin ajattelee. 12Sillä pelko tulee siitä, ettei joku edestänsä vastata taida, ja ei tiedä mistään apua. 13Mutta kussa vähä lohdutusta on sydämessä, niin epäilys tekee enempi vaivaa kuin itse rangaistus. 14Mutta ne, jotka ynnä makasivat sinä yönä, joka hirmuinen ja oikia yö oli, ja siitä kauhiasta ja syvästä helvetistä tullut oli, 15Toisinansa vaivattiin hirmuisilla näyillä, toisinansa niin joutuivat, ettei he muuta toivoneet kuin kuolemaa; sillä äkillinen ja tapaturmainen pelko tuli heidän päällensä, 16Niin että kussa joku löydettiin, siinä hän oli niinkuin hän olis ollut pantu kiinni ja ilman kahleita kätketty. 17Joko hän oli peltomies, eli paimen, eli työn tekiä korvessa, hänen täytyi, ehkä kusta hän löydettiin, kärsiä välttämätöintä ahdistusta; 18Sillä he olivat kaikki yhtäläisillä pimeyden kahleilla sidotut. 19Jos tuuli kuului puhaltavan, eli linnut suloisesti visertelevän paksuilla oksilla, eli joku töminä juoksevaisesta vedestä eli putoovaisista ja kolisevaisista kivistä, eli että intoiset eläimet juoksivat, joita ei he nähneet, eli että hirmuiset pedot ulvoivat eli kajaus kävi vuorten raoista: niin he hämmästyivät siitä, niin että he peräti tyhmistyivät. 20Koko maailmalla oli kirkas vaIkeus, ettei työt tulleet estetyiksi; 21Ainoasti näillä oli synkiä yö, joka oli sen pimeyden kuva, joka heille tuleva oli; mutta he olivat itsellensä suuremmaksi rasitukseksi kuin pimeys.